Ar­tik­ke­li: Ke­sä­kios­ki­toi­min­ta on ar­vo­kas­ta yrit­tä­jyys­kas­va­tus­ta

Pienet kesäkioskit, kuten lasten ja nuorten pyörittämät mehu- tai jäätelökojut, ovat kesäisin tuttu näky uimarannoilla ja urheilukenttien laidoilla. Orastavaa kipinää yrittäjyyttä kohtaan ei ole syytä sammuttaa tarpeettomalla byrokratian pelolla.

Kesäkioskitoiminta on arvokasta

Pienet kioskit ja myyntikojut toimivat monille nuorille ensikosketuksena työelämään. Usein myyntityön keskeisin päämäärä on taskurahojen tienaaminen. Pitkällä tähtäimellä kesäkioskien pyörittämisestä seuraa kuitenkin paljon muitakin positiivisia asioita, kuin itse hankittua maksukykyä vaikkapa harrastusten edistämiseen tai säästöjen kartuttamiseen. Tällaisella yritteliäisyydellä nuoret tulevat investoineeksi mukavan tekemisen kautta oman osaamisensa kehittymiseen, sillä kesäkioskien pyörittämisestä saatu kokemus edistää työelämätaitojen rakentumista. Näistä kokemuksista on siis takuulla hyötyä myös tulevaisuudessa.

Mikä voisikaan olla parempaa, kuin nauttia kylmä virvoitusjuoma aurinkoisena kesäpäivänä uimarannalla? Monet nuoret ovatkin tunnistaneet tämän markkinaraon ja tarjoavat kesästä nauttiville virvoitusjuomia sekä muita hyvin säilyviä ja helposti myytäviä tuotteita. Sopivalla myyntikatteella, tottakai. Kuuman kesäpäivän luomaa kysyntää tehostaa asiakkaiden esimerkillinen halu tukea nuoria yrittäjiä, minkä ansiosta kesäkioskit voivat olla parhaassa tapauksessa hyvinkin kannattavia.

Kaatuuko koju byrokratiaan?

Yrittäjyys on yksi toimivan yhteiskunnan peruspilareista, minkä takia nuoria tulisi kannustaa yrittäjyyteen ja nuorten yrittäjyyttä tulisi edesauttaa kaikin keinoin. Vaikka yhteiskuntamme toimintaa ohjataan paikoin hyvinkin yksityiskohtaisen sääntelyn avulla, mahdollistaa lainsäädäntö nuorten kesäkioskien pyörittämisen ilman kohtuutonta byrokratiaa. Nuorten ja heidän vanhempiensa on kuitenkin hyvä kiinnittää huomioita tiettyihin oikeudellisiin sekä verotuksellisiin kysymyksiin, joista keskeisimmät nostan esille tässä blogikirjoituksessa. Samalla tarjoutuu oivallinen tilaisuus tutustua lapsen kanssa yhteiskunnan toimintaan ja sääntelyn tarkoitukseen käytännön kautta. Positiivista juridiikkaa!

Kesäkioskien kannalta elintarvikkeiden myyntiin itsessään ei liity mitään sen erityisempiä rajoituksia, sillä kesäkioskeilla ei lähtökohtaisesti myydä mitään myyntiluvan varaisia tuotteita, kuten alkoholia tai tupakkatuotteita. Myöskään elintarvikelain (297/2021) mukaan elintarviketoiminnasta ei tarvitse ilmoittaa, mikäli riskit elintarviketurvallisuuden kannalta ovat vähäisiä ja toimija on yksityinen henkilö. Kun myyntiartikkelit ja toteutustapa ovat suunniteltuina, on asia vielä varmistettava ottamalla yhteyttä oman kunnan elintarvikevalvontaan.

Näin ollen kesäkioskitoiminnan aloittaminen tuskin kaatuu elintarvikelainsäädännön säännöksiin, kun valikoima muodostuu esimerkiksi valmiiksi pakatuista ja hyvin säilyvistä elintarvikkeista, kuten alkoholittomista virvoitusjuomista ja makeisista. Rekisteröintitarve tulee viimeistään ajankohtaiseksi silloin, kun liikevaihto ylittää 15.000 euroa. Mikäli nuori yrittäjä ei ole iskenyt suoranaiseen kultasuoneen, jäänee toiminta kuitenkin useimmissa tapauksissa tämän euromääräisen rajan alapuolelle.

Katteet kassalippaassa – tuleeko verokarhu kioskille?

Suomessa on hyvin laaja veropohja, mikä tarkoittaa sitä, että verotus on lähtökohtaisesti tavalla tai toisella osana kaikkea liiketoimintaa. Asia on hyvä tiedostaa, joskin lasten kesäkioskitoiminnasta ei automaattisesti muodostu veronmaksukokemusta nuorelle yrittäjälle.

Vähäisen toiminnan raja arvonlisäverotuksessa on 15.000 euroa, jonka ylittyessä tulee hakeutua arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Arvonlisäverotuksen kannalta on siis kiinnitettävä huomiota kesäkioskin ja muiden vastaavien hankkeiden yhteenlasketun liikevaihdon määrään kalenterivuoden aikana.

Vakiintuneen verotuskäytännön perusteella pienimuotoista kesäkioskin pyörittämistä ei lähtökohtaisesti katsota tuloverotuksessa elinkeinotoiminnaksi vaan tulonhankkimistoiminnaksi. Tässä tapauksessa verotus kohdistuu tulonhankkimistoimintaa harjoittavaan henkilöön, eli nuoreen kauppiaaseen itseensä. Lasten ja nuorten tulot on ilmoitettava veroilmoituksella siinä missä aikuistenkin, mutta verovuoden aikana saatujen voittojen (liikevaihto – kulut) jäädessä alle 10.000 euron on varsin todennäköistä, että tuloveroja ei koidu lainkaan maksettavaksi. Luonnollisesti verojen määrään vaikuttavat myös muista lähteistä kuin kesäkioskista saadut tulot.

On ensisijaisen tärkeää, että nuoria kannustetaan yrittämään, kokeilemaan ja onnistumaan. Byrokratiaa ei ole tarpeen nähdä tässä asiassa lannistavana peikkona, sillä perusasioista on helppo varmistua jo etukäteen. Puhelut oman kunnan elintarvikevalvonnasta vastaavalle viranomaiselle ja Verohallinnolle vievät jo varsin pitkälle.

Matias Lintula