Juho Lehtimäki: Mitä juristi oppi vanhempainvapaalla?
Työskentelen Leckléllä juristina pääpainona yrityskaupat ja sopimusoikeus. Tammikuun alusta olen kuitenkin ollut kotona esikoisemme kanssa, siis eräänlaisella secondment-jaksolla. Aika on ollut antoisaa ja tuonut toden totta uusia näkökulmia ja taitoja, kuten onnistuneen komennuksen kuuluukin.
Onnistunut vanhempainvapaa on aina osin kiinni myös työnantajan suhtautumisesta asiaan. Onnistuminen alkaa työpaikan kulttuurista, lähtien siitä onko vanhempainvapaalle jäämisestä helppo ilmoittaa esihenkilölle, kuinka hyvin työt saadaan järjesteltyä, jotta vapaalla voi keskittyä mahdollisimman hyvin sen tarkoitukseen ja mikä työkavereiden suhtautuminen asiaan yleisesti ottaen on.
Olen ollut onnekas, että olen aikanaan päätynyt juristiksi juuri Lecklélle, jossa työ- ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on yksi keskeisimpiä arvoja. Minulla ei ole ollut epäilystäkään, että perheen tarpeiden mukaisesti jaetut vanhempainvapaat aiheuttaisivat peruuttamatonta haittaa työelämässä menestymiselle tai johtaisivat menetettyihin mahdollisuuksiin. Jälkikäteen on ollut hieno huomata, että juuri tässä asiassa satuin olemaan oikeassa.
Sekä täysipäiväinen lapsenhoito että juristin työ käyvät enemmän ja vähemmän työstä. Työn sisältö ja tehtävässä vaaditut ominaisuudet poikkeavat kuitenkin jonkin verran. Lapsen kanssa rytmi ja rutiinit ovat kaikki kaikessa ja päivät noudattavat isossa kuvassa aina samaa kaavaa, kun taas juristin päivät eroavat toisistaan välillä paljonkin eikä rutiineja aina ole juuri nimeksikään. Lapsen kanssa uudet asiat kuten lasista juominen, lusikalla syöminen tai kävely ilman tukea vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta niiden täytäntöönpano on itseasiassa varsin haastavaa. Juristin työssä haasteet taas ajoittuvat eri ajankohtaan - ei ole erityisen hankalaa kirjoittaa tai esimerkiksi panna kauppakirjaan perustuvia toimenpiteitä täytäntöön. Haastavaa on miettiä, mitä kirjoitetaan ja neuvotella osapuolia tyydyttävät kaupan ehdot. Ehkä olennaisin ero näissä tehtävissä on kuitenkin se, että juristin työssä merkitystä on viimekädessä lähinnä lopputuloksella, mutta lapsen kanssa prosessi on kaiken a ja o.
Koska työtehtävien tavoitteet ja prosessit ovat erilaisia, olen joutunut vanhempainvapaalla myös opettelemaan uudenlaisia työskentelytapoja. Juristina prosessin haastavassa vaiheessa on helppo päästä flow-tilaan ja syventyä kulloinkin käsillä olevaan aiheeseen. Nykytyöelämään liittyvät jatkuvat enemmän tai vähemmän tärkeät ärsykkeet, kuten puhelut, teams-viestit ja sähköpostit kuitenkin keskeyttävät usein muun toiminnan. Ärsykkeeseen reagoidaan, asia käsitellään ja töitä priorisoidaan tarvittaessa uudelleen. Lopputulos ratkaisee ja se syntyy aina viimeistään deadlineen mennessä vuorokauden ajasta riippumatta. Lapsen kanssa puolestaan on välttämätöntä keskittyä hetkeen. Toimintaa ei ole mahdollista keskeyttää minkä tahansa ärsykkeen edessä, kun opetellaan kävelemään, syömään tai juomaan. Lohduttamassa pitää olla viipymättä, kun leuka on lyöty sohvapöytään ja on syytä olla kannustamassa, kun saavutetaan uusia virstanpylväitä, kuten seisonta ilman tukea, uusi sana, taputus tai onnistuminen potalla. Rytmistä on myös syytä pitää kiinni, koska päivän aikana aiheutuneet lipsahdukset kumuloituvat iltaa kohden.
Vaikka se ei rehellisyyden nimissä aina onnistu, on silti ollut vapauttavaa olla reagoimatta ulkoisiin ärsykkeisiin heti niiden tultua ja keskittyä vain käsillä olevaan projektiin. Tätä taitoa olisi syytä pyrkiä noudattamaan myös työelämässä, vaikka se ei aina ole realismia. Tätä kirjoitettaessa komennustani on jäljellä vielä pari viikkoa, mutta kehittävän jakson päätteeksi on hienoa palata taas töihin energiaa täynnä ja kokemusta rikkaampana.
Juho Lehtimäki, juristi
040 127 9882
juho.lehtimaki@leckle.fi
