Sukupolvenvaihdos on muutakin kuin verotusta
Veroasiantuntijan roolissani kosketuspinta sukupolvenvaihdoksiin tulee luonnollisesti verotuksen ja juridiikan kautta. Asiakaspalavereissa keskustelu lähtee tavoitteesta löytää järkevin ja verokustannuksiltaan tehokkain tapa toteuttaa sukupolvenvaihdos. Asiakkaan lähtöajatuksena voi olla toteuttaa sukupolvenvaihdos ilman mitään veroseuraamuksia – joka sinänsä on täysin mahdollista – tai siirtää yhtiön omistusta kaikille lapsille tasapuolisesti. Kun keskustelua jatketaan ja näkökulmaa syvennetään, esiin nousee monesti vähän laajempi kuva luopujan tahtotilasta ja niistä seikoista, jotka painavat lopulta enemmän vaakakupissa, kun sukupolvenvaihdoksen toteutustapaa valitaan.
Luopujan ajatus siitä, että sukupolvenvaihdos halutaan toteuttaa ilman veroseuraamuksia, kumpuaa usein siitä oletuksesta, että lahjoituksena toteuttavan sukupolvenvaihdoksen lahjaveroseuraamukset ovat korkeat ja ne halutaan välttää. Mitä arvokkaampi yhtiö on, sitä korkeampi on lähtökohtaisesti myös lahjasta menevä vero. Suomessa sukupolvenvaihdoksiin soveltuva huojennus alentaa kuitenkin lahjaveron useissa tilanteissa vähintäänkin kohtuulliselle, joskus jopa mitättömän alhaiselle tasolle suhteessa yhtiön todelliseen arvoon. Huojennetun lahjaveron vältteleminen ei silloin näyttäydykään enää pakolliselta tai tarkoituksenmukaiselta tavoitteelta etenkin, kun lahjaveron voi välttää vain, mikäli kauppahinta on riittävän korkea – vähintään 50 % käyvästä arvosta. Myös jatkajan mahdollisuudet rahoittaa sukupolvenvaihdos kaupalla voivat olla rajalliset.
Tapauskohtainen arviointi - minimoidaanko verot vai tuetaanko perillisten edellytyksiä jatkaa yritystoimintaa?
Kaikki sukupolvenvaihdokset ovat yksilöllisiä, joten luopujan tulisi tapauskohtaisesti arvioida, onko tarkoituksenmukaista yksinomaan pyrkiä minimoimaan veroja vai ennemmin pyrkiä lopputulemaan, joka tukee perillisten edellytyksiä jatkaa yritystoimintaa. Useimmissa tilanteissa ratkaisu, johon sukupolvenvaihdoksen toteutuksessa päädytään, johtaa jonkinlaisiin veroseuraamuksiin, mutta järjestely on osapuolten kokonaisedun kannalta optimaalinen ja ennen kaikkea toteutuskelpoinen. Oma kokemukseni n. 20 vuoden verokonsulttiurani ajalta onkin se, että sukupolvenvaihdos, johon liittyvät päätökset tehdään ensisijaisesti verotuksellisista syistä, ei johda parhaaseen lopputulemaan. Verotus on toki syytä ottaa huomioon ja ymmärtää erot eri vaihtoehdoissa, mutta lopullisessa valinnassa sen ei tule ottaa liian suurta painoarvoa.
Luopujan tahto määrittelevänä tekijänä
Toinen monesti esiin nouseva teema on luopujan tahto kohdella lapsiaan tasapuolisesti perinnönjaossa ja lahjoituksissa. Luopujan lähtökohtana voi silloin olla jakaa yritystoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeita kaikille lapsille joko tasapuolisesti tai varsinaisen jatkajan omistusta painottaen. Lasten tasapuolinen kohtelu on enemmän kuin suositeltavaa myös verotuksen näkökulmasta. Kun kyse on yritystoimintaa harjoittavan yhtiön omistamisesta, on syytä hetkeksi pysähtyä miettimään, onko omistuksen hajauttaminen kaikille lapsille pitkässä juoksussa järkevää, sillä tasapuolinen jako voi johtaa eriarvoiseen lopputulokseen, mikäli kaikki lapset eivät työskentele yrityksessä. Perheyrityksissä omistajien työpanos voi olla monesti yrityksen tuloksenteon kannalta merkittävässä tai jopa kriittisessä roolissa. On hyvin tyypillistä, että yrityksessä työskentelevät omistajat nostavat käypää tasoa alempaa palkkaa edesauttaakseen yrityksen tuloksentekoa, mikä kasvattaa heidän työpanoksensa taloudellista merkitystä yritykselle. Mikäli mahdollista, tarkoituksenmukaisinta on usein se, että yritystoiminta ja sen omistaminen siirretään heille, jotka ovat sitä konkreettisesti jatkamassa, ja muuta omaisuutta annetaan muille perilliselle. Tilanne muuttuu kimurantimmaksi silloin, kun luopujan merkittävin omaisuuserä on nimenomaan yritystoiminnan osakkeet. Tässä tilanteessa yritystoiminnan omistusta voi olla pakko hajauttaa muillekin kuin varsinaiselle jatkajalle, mutta tällöinkin olisi hyvä suunnitella se, miten jatkaja voi halutessaan myöhemmin lunastaa passiivisten osakkeenomistajien osakkeet.
Sukupolvenvaihdostilanteet nostavat esiin luopujan omaisuuden siirtämiseen ja erilaisiin elämänmuutoksiin liittyvät tilanteet ja niihin varautumisen tarpeellisuuden. Sukupolvenvaihdoksen seurauksena yhtiön omistuspohja yleensä laajenee, jolloin osakkaiden on suositeltavaa laatia osakassopimus, jossa keskinäiset pelisäännöt sovitaan. Osana sukupolvenvaihdosta tulee myös tarkasteltavaksi kaikkien luopujan perillisten asema, mikä yleensä tarkoittaa jo laadittujen testamenttien läpikäyntiä ja päivittämistä. Myös edunvalvontavaltakirjojen ja avioehtojen tarpeellisuus mietitään osana asiakirjakokonaisuutta. Ajantasaisilla ja asianmukaisilla asiakirjoilla voidaan edesauttaa sitä, että yritystoiminnastaan luopuvan yrittäjän tahtotila toteutuu myös tulevaisuudessa, eivätkä erimielisyydet ja ristiriidat vesitä sukupolvenvaihdosta.
Onnistunut sukupolvenvaihdos on yrityskohtaisesti räätälöity prosessi.
Kokeneet asiantuntijamme osaavat löytää tarpeisiinne sopivat ratkaisut ja toimintavaihtoehdot sekä auttavat navigoimaan säädösviidakossa.
Veroasiantuntija
Teksti on julkaistu myös Omistajanvaihdosfoorumin asiantuntijablogina 5.4.2024.
Aiheeseen liittyvät palvelumme…
