Ta­ri­noi­ta lecklé­läi­sil­tä – An­ni Ha­li­nen

Lukuharrastuksen myötä tietosuojajuristiksi

Kysymykseen: ”Miten päädyit opiskelemaan oikeustiedettä?” olen aina vastannut: ”Koska pidän lukemisesta.” Innokkaasta lukuharrastuksesta on kiittäminen kotona vanhemmilta saatua esimerkkiä ja kannustusta. Se on kantanut pitkälle.

Ennen kuin päätös oikeustieteelliseen hakemisesta varmistui, olin harkinnut englannin ja ranskan kielen opintoja ja kääntäjän ammattia. Valitsin kuitenkin oikeustieteen, sillä vähintään riittäväksi kuvailtavan luettavien sivujen määrän lisäksi oikeustieteen maisterin tutkinto tarjoaa mahdollisuuden työskentelyyn monilla eri toimialoilla. Oikeustieteen opinnot siis antoivat minulle lisäaikaa miettiä, mitä oikeasti halusin isona tehdä.

Lapin yliopistosta, oikeustieteiden tiedekunnan oikeusinformatiikan instituutistahan se oma juttu sitten löytyi. Vuonna 2017 osallistuin oikeusinformatiikan kesäkurssille, joka koski seuraavana keväänä sovellettavaksi tulevaa EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Siitä lähtien tietosuoja on ollut ensisijainen kiinnostuksen kohteeni juridiikan saralla. Opiskeluaikoina pyrin lukemaan tietosuojasta kaiken minkä käsiini sain. Erityisesti minua kiinnosti tietosuojan yhdistäminen uusiin teknologioihin. Tähän liittyen kirjoitin myös graduni, jossa tutkin sitä, salliiko yleinen tietosuoja-asetus lohkoketjuteknologian hyödyntämisen yritysten yhteiskuntavastuuraportoinnissa. Lyhyt (joskin varmasti ärsyttävän juristimainen) vastaus: sallii, tietyin edellytyksin.

Valmistumiseni jälkeen olen sertifioinut tietosuojaosaamiseni CIPP/E- ja CIPM-sertifikaateilla, ja päiväni täyttyvät yhä enenevissä määrin tietosuojaan liittyvillä toimeksiannoilla. Voinkin nykyään hyvillä mielin kutsua itseäni tietosuojajuristiksi.

Toki työskentelen edelleen mielelläni myös muiden juridiikan osa-alueiden parissa, erityisesti sopimusoikeuden, mutta on pakko myöntää, että katson maailmaa tietosuojalinssien läpi. Pyrin myös vapaa-ajalla lukemaan tietosuojaselosteet ainakin kursorisesti läpi ennen uuden palvelun käyttöönottoa, ja hylkäämään muut kuin välttämättömät evästeet, vaikka se usein vaatiikin useampaa klikkausta kuin kaikkien evästeiden hyväksyminen. Tällä tavalla rakennettu evästebanneri ei muuten täytä lainsäädännön ja viranomaiskäytännön asettamia edellytyksiä, mutta se on oma aiheensa.

Juristilta edellytetään oman oikeudenalansa kehittymisen seuraamista ja jatkuvaa uuden oppimista. Tietosuojavaatimukset tarkentuvat jatkuvasti uuden kansallisen sekä EU-tason oikeus- ja viranomaiskäytännön myötä. Onneksi pidän lukemisesta edelleen!

Tuoreena oikeustieteen ylioppilaana haaveilin hetken aikaa ihmisoikeusjuristin työstä, tietämättä tarkalleen mitä se käytännössä tarkoittaisi. Olin iloinen saadessani mahdollisuuden kouluttautua hyvään ja arvostettuun ammattiin, ja halusin, että koulutukseni olisi hyödyksi myös muille. Voisi ajatella, että liikejuridiikan kentällä työskenteleminen on tästä haaveesta kaukana, mutta tietosuojajuristina pääsen kuitenkin osaltani varmistamaan, että organisaatiot käsittelevät henkilötietoja tavalla, joka toteuttaa perusoikeutena turvattua henkilötietojen suojaa, ja tätä kautta myös muita perus- ja ihmisoikeuksia. Oikeastaan olen siis päässyt tekemään työtä, josta nuorena opiskelijana haaveilin.

Eikä siitä kääntäjän työstäkään ole tarvinnut täysin luopua, sillä aina tarvittaessa toimin Lecklén epävirallisena käännöstoimistona.

Anni Halinen