Ta­ri­noi­ta lecklé­läi­sil­tä – Riik­ka Urt­ti

18.8.2022

Opettajan valaisemalla tiellä varatuomariksi

Olit todella vakuuttava, sinusta tulisi Riikka varmasti hyvä syyttäjä” – kuuluivat sanat Lakitiedon kurssin opettajaltani Tommi Känsäkankaalta tuolloin yläasteikäiselle Riikalle oikeudenkäynti-harjoituksen jälkeen, jossa kohdalleni oli osunut syyttäjän rooli. Nuo opettajani sanat sekä ko. hetken muistan edelleen hyvin elävästi, saivathan ne minut tuona päivänä luopumaan haaveilemastani urasta hotelliketjun johtotehtävissä (myönnettäköön, että käsitykseni hotellikonsernin johtajatehtävistä olivat tuolloin eittämättä hyvin epärealistiset) ja päättämään, että lukion jälkeen hakisin opiskelemaan oikeustiedettä.

Tuosta päätöksestäni en horjunut ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelupaikka avautui Lapin yliopistosta ja uusi luku elämässä oli valmis alkamaan.

Opiskeluaika oli varmasti yksi elämäni parhaita ajanjaksoja, mahtavien muistojen ja kokemusten ohella noilta vuosilta tarttui elämääni kasa sydänystäviä, aviomies ja alkuopit työelämään. Oikeustieteen opinnot antoivat kuitenkin vain pintaraapaisun todellisesta juristin työstä ja valmistuttuani etsinkin suuntaani ja intohimoani juridiikan saralla joitakin vuosia. Eri tehtävissä työskennellessäni huomasin, että päivästä toiseen negatiivisten asioiden läpikäymiseen keskittyvät asiantuntijatehtävät eivät sopineet luonteelleni.

Oikeustieteessä itseäni oli kiehtonut aina alan ratkaisukeskeisyys ja olin jo opiskeluaikoina vakuuttunut siitä, että tuomioistuinura voisi olla the one. Polun johdettua Jyväskylään löysinkin itseni auskultoimasta Keski-Suomen käräjäoikeudesta. Käräjänotaarivuoteni oli antoisa ja silmiä avaava ja mukaan tarttui ääretön määrä oppeja itseäni viisaammilta ja kokeneemmilta tuomareilta, notaarikollegoilta ja muulta tuomioistuinhenkilöstöltä.

Ura tuomioistuinlaitoksessa houkutti, mutta kohtalo puuttui peliin ja korviini kantautui vihje Jyväskylään vastikään toimistonsa avanneesta Leckléstä. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että en ollut ajatellut liikejuridiikkaan keskittynyttä toimistoa aiemmin itselleni sopivaksi paikaksi, koska koin liikejuridiikan jollain tapaa kylmänä maailmana, josta en välttämättä löytäisi paikkaani. Elämässä hienoa on kuitenkin se, että kyseenalaistamalla oman ajatusmaailmansa voi joskus yllättyneenä myöntää hymyssä suin olleensa todella todella väärässä.

Leckléllä tarjottuun mahdollisuuteen tarttumista en ole siis katunut hetkeäkään, sillä täällä koen vihdoin löytäneeni intohimoni erityisesti transaktioihin sekä sopimus- ja työoikeuteen. Näiden lisäksi on säilynyt tuomioistuinlaitoksessa syttynyt kipinä riitojenratkaisuun, mutta itselleni ominaisemmalla tavalla positiivisen ratkaisukeskeisyyden omaavista lähtökohdista. Mahtavien asiakkaiden ohella on ollut etuoikeus saada ympärilleen näin positiivisen työ- ja elämänasenteen omaava työyhteisö, jossa voi jo kahden vuoden työskentelyn jälkeen todeta oppineensa todennäköisesti enemmän kuin opintojensa aikana yhteensä.

Polkuni ei johtanut syyttäjälaitokseen, mutta näin koulujen alun kunniaksi palaan tekstini alkuun vielä opettajille suunnatulla arvostuksen osoituksella. Kuinka pienellä eleellä, kannustuksella tai huomionsoituksella voikin olla nuoren yksilön elämässä todella merkittävä vaikutus.

Kirjoittaja:

Riikka Urtti

Varatuomari

riikka.urtti@leckle.fi

Jaa artikkeli