Työnantajan tarjoama ruokailu - palkansaajan veronalainen vai verovapaa etu?
Lounas on valtaosalle palkansaajista päivittäinen osa työpäivää. Ruokailu työpäivän aikana voi olla monelle työntekijälle maksuton, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ruokailu olisi palkansaajalle ilmainen. Työnantajan kustantama lounas katsotaan lähtökohtaisesti verotuksessa ravintoeduksi, joka on yksi tavanomaisimmista luontoiseduista, joita palkansaajat saavat. Luontoisedulla tarkoitetaan verotuksessa työnantajan palkansaajalle muuna kuin rahana työstä suorittamaa vastiketta, joka luetaan Verohallinnon määrittämin laskentaperustein palkansaajan veronalaiseksi ansiotuloksi. Vaikka laskentaperusteet uudistuvat vuosittain ja Verohallinnon ohjeita päivitetään säännöllisesti, luontoisetujen perusperiaatteet ovat pysyneet ennallaan: työnantajalta saatu luontoisetu on lähtökohtaisesti palkansaajalle veronalainen etu. Verohallinnon ohjeisiin liittyy kuitenkin tiettyjä tulkintakysymyksiä ja poikkeuksia, jotka sekä työnantajan että palkansaajan on hyvä tunnistaa, jotta niitä voidaan hyödyntää lain ja ohjeistusten sallimin tavoin.
Ravintoetu
Työnantajan työntekijälle vastikkeetta tai käypää hintaa alemmalla hinnalla tarjoama ateria katsotaan tiettyjä poikkeustilanteita lukuun ottamatta aina työntekijän veronalaiseksi eduksi. On kuitenkin huomattava, että vanhasta sananlaskusta ”aamupala on päivän tärkein ateria” huolimatta, Verohallinnon ohjeistuksen mukaan aamupala ei ole ateria eikä siitä näin ollen muodostu palkansaajalle veronalaista etua. Ateriana pidetään Verohallinnon ohjeistuksen mukaan ainoastaan lounasta, päivällistä ja illallista, joten työnantaja voi tarjota työntekijöilleen aamupalan ilman erillisiä veroseuraamuksia. Myöskään työnantajan tarjoamia hedelmä-, kahvi- tai virvoitusjuomatarjoiluita kahvileipineen ei lueta ateriaksi eikä niistä muodostu veronalaista etua, ellei tarjoilu ole niin runsas, että se korvaa normaalin lounasruoan. Verohallinto ei määrittele runsauden käsitettä ohjeistuksessa tämän tarkemmin, mutta mikäli tarjoilu tapahtuu lounasaikaan ja se korvaa lounaan, sen voidaan katsoa olevan palkansaajan veronalainen etu.
Vuonna 2023 enintään 12,70 euron hintaisesta lounaasta 75 % on palkansaajan veronalaista etua. Näin ollen työnantaja voi verovapaasti korvata 25 % työntekijän vuosittain vahvistettavan enimmäismäärän hintaisesta lounaasta myös silloin, kun työntekijä maksaa lounaan itse.
Ruokailu työmatkoilla
Työnantajan työmatkalla olevalle työntekijälle tarjoamaa ruokailua ei välttämättä katsota palkansaajan veronalaiseksi eduksi, sillä Verohallinnon ohjeistuksen mukaan ”palkansaaja ei saa veronalaista etua, kun työnantaja maksaa sellaisia kustannuksia, jotka ovat luonteeltaan työnantajalle kuuluvia”. Verohallinto on pyrkinyt esimerkein havainnollistamaan, mitkä ovat luonteeltaan työnantajalle kuuluvia kustannuksia, mutta ohjeistus on silti kokonaisuudessaan hieman tulkinnanvarainen. Työnantajalle kuuluviksi ruokailukustannuksiksi katsotaan esimerkkien perusteella neuvotteluihin, edustamiseen sekä työnantajan järjestämiin tapahtumiin liittyvät ruokailut työmatkojen yhteydessä. Työmatkoihin liittyvät tavanomaiset elantomenot ylittävät menot, kuten ylimääräiset ruokailukustannukset, korvataan tyypillisesti päivärahalla, minkä vuoksi työnantajan tarjoamien aterioiden verovapautta on pyritty rajoittamaan. On myös hyvä huomata, että palkansaajalle ilmaiset ateriat työmatkalla saattavat vaikuttaa päivärahan verovapaaseen enimmäismäärään.
Edustustehtävät ja virkistystoiminta
Sekä työmatkalla että varsinaisella työpaikalla edustustehtäviin kuuluva ruokailu ei muodosta palkansaajalle veronalaista etua. Verohallinnon ohjeistuksen mukaan edustus- tai neuvottelumenoiksi katsotaan liikkeestä ulospäin suuntautuvasta toiminnasta aiheutuneet menot, kuten asiakastapaamiset ja -neuvottelut, joiden tarkoituksena on liikeneuvotteluiden edistäminen sekä uusien liikesuhteiden luominen tai entisten parantaminen. Näin ollen yrityksen sisäisistä palavereista johtuneet menot eivät ole edustusmenoja, joten niiden yhteydessä tarjotut ateriat katsotaan palkansaajien veronalaiseksi eduksi.
Virkistystoimintaan kuuluva ruokailu ei puolestaan muodosta palkansaajalle veronalaista etua silloin, kun kyseessä on koko henkilökunnalle suunnattu, tavanomainen ja kohtuullinen etu. Esimerkiksi työnantajan järjestämien kesäjuhlien yhteydessä tarjottu ruokailu ei ole palkansaajan veronalainen etu.
Kaiken kaikkiaan linja Verohallinnon ohjeistuksessa on kuitenkin hyvin selkeä. Työnantajan työntekijälle tarjoama lounas, päivällinen tai illallinen on aina työntekijän veronalainen etu lukuun ottamatta työmatkoja, edustustehtäviä sekä virkistystoimintaa, joihin liittyy tiettyjä poikkeuksia.
