Leckléläisten kesäpuuhat: Anni Alamettälä - mistä hyvä loma oikeastaan syntyy?
Kun tietää olevansa elossa
Mistä hyvä loma oikeastaan syntyy?
Joskus siihen tarvitaan sarvikuono. Sellainen oikea, Etelä-Afrikan savannilla vastaan kävelevä. Hetki, jolloin katsoo ympärilleen ja ajattelee, että onpa maailma aika ihmeellinen paikka.
Joskus riittävät Kuninkuusravit ensimmäistä kertaa. Tuhansien ihmisten tunnelma, kavioiden kopse ja huomio siitä, että on olemassa kokonainen maailma, josta ei tiennyt juuri mitään.
Ja joskus elämys on melkein kaiken vastakohta: mökin hiljaisuus. Ei tapahdu mitään. Eikä tarvitsekaan. Voi istua hetken ja huomata, miltä tuntuu, kun ympärillä ei ole mitään, mikä vaatii huomiota.
Ehkä juuri tällaisista asioista hyvä loma muodostuu. Ei pelkästään suurista elämyksistä, vaan myös pienistä hetkistä, joissa ehtii huomata olevansa elossa.
Lasten kanssa sen huomaa erityisen hyvin. Tänä kesänä olemme opetelleet muun muassa pyöräilemään ja uimaan. Aikuiselle pyörällä ajaminen on tapa päästä paikasta toiseen. Lapselle ensimmäiset metrit ilman apua ovat pieni maailmanvalloitus. Sama pätee uimiseen: vielä hetki sitten vesi jännitti, seuraavassa hetkessä siellä mennään – ja riemu on sen mukaista.
Ehkä lapsissa onkin lomailijoina jotain, mistä kannattaisi ottaa oppia. Uusi taito, hassu ötökkä, uimahyppy tai jokin ensimmäistä kertaa koettu asia voi olla päivän kohokohta.
Siksi kesällä kannattaa jättää vähän tilaa myös huokoisuudelle. Sille, ettei kaikkea ole suunniteltu valmiiksi.
Parasta lomassa on ehkä huomata, miten maadoittavia tällaiset hetket ovat – ja muistaa jättää niille tilaa myös työarjen keskellä. Huokoisuus ei ole paikka tai ajanjakso, vaan hetki, jossa elämän huomaa ja sen äärelle pysähtyy huomaamaan:
Ai niin. Minähän olen tässä.
Juttusarjassa seurataan leckléläisten kesäpuuhia turuilla, toreilla ja marjametsissä.
