Yri­tyk­sen kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen ja ve­ro­tus – 6 kes­keis­tä ky­sy­mys­tä ul­ko­mail­le laa­jen­tues­sa

Artikkeli – kansainvälinen verotus    

Kansainvälistyminen on yritykselle merkittävä virstanpylväs ja usein osoitus siitä, että luotu liiketoimintamalli kantaa hedelmää kotimarkkinan ulkopuolellakin. Uudelle markkinalle laajentumiseen liittyy kuitenkin kaupallisten mahdollisuuksien ohella myös useita käytännön kysymyksiä, joista kansainvälinen verotus on yksi keskeisimmistä. Veroseuraamukset eivät aina ala vasta silloin, kun ulkomaille perustetaan oma yhtiö tai toimisto, vaan niitä voi syntyä jo aikaisemmassa vaiheessa esimerkiksi työntekijöiden, pidempien projektien tai rajat ylittävien maksujen myötä.

Kansainvälistymisen vauhdissa verokysymykset voivat helposti jäädä muiden käytännön asioiden varjoon. Ne on kuitenkin hyvä ottaa huomioon jo toiminnan suunnitteluvaiheessa. Huolellinen ennakkosuunnittelu antaa yritykselle mahdollisuuden arvioida eri toimintavaihtoehtojen verovaikutuksia ja rakentaa toimintamalli alusta alkaen optimaalisella tavalla. Samalla voidaan varmistaa, että paikalliset rekisteröinti-, ilmoitus- ja muut velvoitteet tunnistetaan ajoissa. Kun keskeiset kysymykset selvitetään etukäteen, yritys pystyy varautumaan niihin hallitusti ja vähentämään ikävien yllätysten riskiä myöhemmin.

Muutama keskeinen verokysymys kannattaa ottaa huomioon jo siinä vaiheessa, kun kansainvälistymistä vasta suunnitellaan. Alla on kuusi olennaista asiaa, joita on hyvä pohtia ennen kuin yrityksen toimintaa ulotetaan Suomen rajojen ulkopuolelle:

1. Missä yrityksen voittoa voidaan verottaa?

Lähtökohtaisesti suomalainen yritys on Suomessa verovelvollinen maailmanlaajuisista tuloistaan. Liiketoiminnan harjoittaminen toisessa valtiossa voi kuitenkin antaa myös tälle valtiolle oikeuden verottaa osaa yrityksen tuloksesta. Verotusoikeus määräytyy ensisijaisesti valtioiden kansallisen lainsäädännön perusteella, ja jos valtioiden välillä on verosopimus, se määrittää ja rajoittaa valtioiden välistä verotusoikeuden jakautumista. Verosopimusten avulla pyritään myös ehkäisemään kaksinkertaista verotusta. Verotusoikeuden määrittämisen kannalta on keskeistä tunnistaa, mistä tulosta tai suorituksesta on kysymys, mihin toimintaan se liittyy ja mille valtiolle verotusoikeus kyseisessä tilanteessa kuuluu.

2. Kiinteä toimipaikka – kansainvälisen tuloverotuksen keskeinen käsite

Verosopimusten lähtökohta on tavallisesti se, että yrityksen liiketuloa voidaan verottaa toisessa valtiossa, jos yritykselle muodostuu tähän valtioon tuloverotuksessa kiinteä toimipaikka, ja siltä osin kuin voitto kuuluu tälle kiinteälle toimipaikalle.

Kiinteän toimipaikan syntyminen ei välttämättä edellytä ulkomaista konttoria tai muuta muodollisesti perustettua paikallista yksikköä, vaan arvio perustuu toiminnan tosiasialliseen luonteeseen. Kiinteä toimipaikka voi tietyissä tilanteissa muodostua esimerkiksi pitkäkestoisen projektin tai yrityksen puolesta toimivan henkilön toiminnan perusteella. Myös työntekijän muutto ulkomaille, paikallisen työntekijän palkkaaminen tai johtohenkilöiden työskentely toisessa valtiossa voivat antaa aiheen arvioida kiinteän toimipaikan muodostumista.

Verotuksellista läsnäoloa on arvioitava tosiasiallisen toiminnan eikä pelkästään organisaatiorakenteen perusteella. Jos kiinteä toimipaikka muodostuu, arvioitavaksi tulevat myös siihen liittyvät rekisteröinti- ja raportointivelvoitteet sekä se, mikä osuus yhtiön voitosta on kohdistettava kiinteälle toimipaikalle ja verotettavaksi sen sijaintivaltiossa. Kiinteälle toimipaikalle kuuluva tulo on lähtökohtaisesti osa suomalaisen yhtiön kokonaistulosta, mutta kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa yleensä hyvitysmenetelmällä.

3. Toimintamuodon valinta

Kun kansainvälinen liiketoiminta etenee vaiheeseen, jossa toiminta edellyttää pysyvämpää läsnäoloa toisessa valtiossa, tulee arvioitavaksi myös tarkoituksenmukainen toimintamuoto. Ulkomailla toimintaa voidaan harjoittaa esimerkiksi tytäryhtiön tai sivuliikkeen kautta, ja toiminnan tosiasiallisesta järjestämisestä voi lisäksi muodostua kiinteä toimipaikka. Valittu rakenne vaikuttaa muun muassa ulkomaisen toiminnan oikeudelliseen asemaan, liiketoiminnan tuloksen verotukseen, voittojen kotiuttamiseen sekä tappioiden käsittelyyn. Esimerkiksi tytäryhtiö on emoyhtiöstä erillinen yhtiö ja verovelvollinen, kun taas sivuliike on osa samaa yhtiötä. Juridisen toimintamuodon valinta tulee tehdä tilannekohtaisen kokonaisarvion perusteella.

4. Tuloksen allokointi

Valittu toimintamuoto vaikuttaa siihen, miten eri valtioissa verotettava tulos määritetään. Kiinteälle toimipaikalle tulee kohdistaa sille kuuluva osa yhtiön tuloksesta, kun taas tytäryhtiörakenteessa tulee varmistua siitä, että emoyhtiön ja tytäryhtiön väliset liiketoimet on hinnoiteltu markkinaehtoisesti. Molemmissa tilanteissa keskeinen kysymys on siten se, mikä tulos kuuluu kyseisessä valtiossa harjoitetulle toiminnalle.

Tuloksen määrittämisessä keskeistä on arvioida muun muassa harjoitettuja toimintoja, käytettyjä varoja ja kannettuja riskejä. Verotettavaa tulosta ei siten ratkaista esimerkiksi sen perusteella, mistä maasta lasku on lähetetty, vaan arviointi perustuu liiketoiminnan tosiasialliseen sisältöön.

5. Konsernin sisäiset liiketoimet

Kun toimintaa harjoitetaan usean samaan konserniin kuuluvan yhtiön kautta, tulee myös yhtiöiden välisten liiketoimien hinnoitteluun kiinnittää huomiota. Jos suomalainen yhtiö esimerkiksi tarjoaa hallinnointipalveluita ulkomaiselle tytäryhtiölleen, palveluiden ehtojen ja hinnoittelun tulee olla markkinaehtoisia.

Konsernin sisäistä hinnoittelua eli siirtohinnoittelua ei tule käyttää tuloksentasausmekanismina, vaan hinnoittelun tulee olla johdonmukaista ja perustua liiketoimien tosiasialliseen sisältöön sekä osapuolten toimintoihin, varoihin ja riskeihin. Siirtohinnoitteludokumentaation merkitys korostuu toiminnan kasvaessa, mutta markkinaehtoista hinnoittelua on noudatettava myös silloin, kun varsinaista dokumentointivelvollisuutta ei ole.

6. Lähdeverotus

Liiketulon verotus ei ole ainoa rajat ylittävän verotuksen kysymys, johon tulee kiinnittää huomiota. Vaikka ulkomaille ei perustettaisi yhtiötä, tai sinne ei syntyisi kiinteätä toimipaikkaa, tietyissä rajat ylittävissä maksuissa tulon maksaja voi periä tulosta lähdeveroa jo maksun yhteydessä. Yrityksen näkökulmasta tyypillisimpiä lähdeverotuksen piiriin mahdollisesti kuuluvia tuloverotyyppejä ovat esimerkiksi osingot, korot ja rojaltit. Lähdeveron määrä tai mahdollinen verovapaus määräytyy muun muassa kansallisen lainsäädännön, sovellettavan verosopimuksen ja EU-oikeuden perusteella.

Lähdeverotukseen liittyvät kysymykset onkin syytä tunnistaa aina rajat ylittäviä maksuja suunniteltaessa riippumatta siitä, ovatko maksaja ja tulonsaaja samaa konsernia. Kaikki rajat ylittävät maksut eivät ole lähdeveron alaisia, mutta maksun luonne, maksajan ja saajan sijaintivaltiot sekä sovellettavat kansalliset ja kansainväliset säännökset on hyvä arvioida etukäteen.

Edellä on nostettu esiin keskeisiä yrityksen kansainvälistymiseen liittyviä tuloverokysymyksiä, joita on hyvä arvioida jo ennen kuin toimintaa aletaan konkreettisesti laajentaa ulkomaille. Tarkastelu ei kuitenkaan ole tyhjentävä, vaan huomioon voi tulla myös muita tuloverotukseen liittyviä kysymyksiä yrityksen toimintamallista ja kohdemaasta riippuen. Lisäksi kansainväliseen liiketoimintaan liittyy esimerkiksi arvonlisäverotusta, työntekijöiden henkilöverotusta, sosiaaliturvaa ja tullikysymyksiä koskevia velvoitteita. Arvonlisäverotuksen keskeisiin kysymyksiin palaamme tarkemmin tulevassa artikkelissamme.

Kansainvälisen verotuksen kiemuroihin ei tarvitse eksyä yksin, Lecklén asiantuntijat auttavat tunnistamaan juuri teidän tilanteenne kannalta olennaiset kysymykset ja ottamaan ensimmäiset askeleet kohti kansainvälistä liiketoimintaa.

Mona Ryhänen

Veroasiantuntija