Johtamisen punainen vaate
Johtamiseen liittyvästä keskustelusta on viime vuosina pudonnut vähemmälle huomiolle vaatiminen ja vaatimisen taito. Tämä on harmillista, koska selkeät tavoitteet ja niiden mukainen vaatiminen luo yksilölle selkeyttä ja päämäärää arjen toimintaan.
Johtamisen tulisi olla aina ihmisen johtamista kohti tavoitteita, oli sitten kyse urheilusta tai yrityselämästä. Tuloksen tekeminen vaatii koko yhteisön sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen. Ammattivalmentajana toimiessani olen usein saanut kuulla, että tämä on urheilussa helpompaa, kun päämäärä on kristallinkirkas yksilölle ja joukkueelle. Ottamatta syvällisemmin kantaa tuohon näkemykseen, on sanottava, että vaikka päämäärän ja tavoitteiden määrittely olisivat urheilussa helpompaa ei se poista sitä, että tavoitteen määrittely ja sen ymmärtäminen ovat myös yrityselämässä oltava koko toiminnan perusta.
Ihmisen sitouttaminen yhteisön päämäärään haastaa johtamisen useasta näkökulmasta, erityisesti henkilökohtaisten tavoitteiden asettamisessa ja päivittäisen vaatimustason ylläpitämisessä. Tähän vaatimustason ylläpitämisen haasteeseen olen törmännyt niin urheilu- kuin yrityselämässä. Nykyisin esillä on vahvasti johtaminen pehmeiden arvojen kautta ja ihmisen yksilöllisyyden korostaminen. Allekirjoitan tämän näkökulman osaltani urheilussa saamani intensiivisen kokemuksen ja vahvasti henkilöjohtamiseen kääntyneen johtamisideologiani myötä. Ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen arjen keskellä ei kuitenkaan voi samalla tarkoittaa odotuksien tai vaatimustason osalta löysäämistä. Johtajan on osattava lähestyä jokaista ihmistä heidän persooniensa kautta, pyrittävä selvittämään heidän ominaisuutensa ja henkilökohtaiset tavoitteet sekä pyrittävä optimoimaan ne osaksi yhteistä tavoitetta. Henkilökohtaisten ja yhteisten tavoitteiden määrittely ja niiden mukaisten toimien seuranta ja vaatiminen ovat osaltaan vahva merkki yksilön huomioimisesta ja välittämisestä.
Ihmisten johtaminen johtaa parhaimmillaan tekemisen tason ja tehokkuuden kasvamiseen. Oikeat ja realistiset tavoitteet, selkeä suorituksen mitattavuus ja seuranta sekä aktiivinen vuoropuhelu ovat johtajan arjen työkaluja. Näiden työkalujen avulla ja omalla persoonallaan johtaja kykenee ylläpitämään arjen vaatimustasoa, toisin sanoen välittämään yksilön lisäksi yhteisöstä kokonaisuudessaan. Mikäli näihin ei kiinnitä huomiota, voi se olla myös merkki johtajan keskeisten tehtävien laiminlyönnistä. Mielestäni välittäminen on paras tapa kuvaamaan vaatimustasoa. Yksilöllinen ihmisen lähestyminen edellä mainittujen työkalujen kautta mahdollistaa myös rehellisemmän palautteen ja asioihin puuttumisen ilman pelkoa leimaantumisesta egonsa pönkittäjäksi tai nipottavaksi pikkunilkiksi.
Matka menestykseen ja tulokseen vaatii potentiaalin mahdollisimman hyvää ulosmittausta, ja se jos jokin on johtajan tehtävä. Ei siis pelätä vaatia, vaan rakennetaan luottamus yhteisön sisällä, mikä mahdollistaa monipuolisen palautekulttuurin matkalla kohti menestystä.
Sami-Petteri Kivimäki
Kirjoittaja on toiminut ammattivalmentajana urheilumaailmassa 15 vuotta, ja työskentelee nykyisin urheilukonsernin johtotehtävissä sekä Lecklé Oy:sssä johtamisen konsulttina. Kivimäki esittelee kirjoituksissaan ajatuksia johtamisesta ja johtajuudesta.
