Tarinoita leckléläisiltä – Juho Wallenberg
Sydämen asiana auttaminen – palomiehestä juristiksi
Työskentelen juristina. Se ei kuitenkaan ollut minulle mikään lapsuuteni haaveammatti. Ennemminkin haaveilin palomiehen työstä koko kouluajan lähes lukion loppusuoralle saakka, sillä työskentelin ala-asteikäisestä alkaen vapaaehtoisena palokunnassa. Ennen palokuntaa ihanteeni liittyivät maanviljelyyn ja traktoreihin, joista luonnollisesti paras oli Valtra.
Lukion loppuvaiheessa punnitsin ja pohdin useita alavaihtoehtoja. Erityisesti valtio- ja yhteiskuntatieteellisten sekä historian pääsykoekirjat kiinnostivat. Yhteiskunnalliset aiheet ovat kiinnostaneet minua pitkään. Oikeustieteellinen tuli mieleeni vasta spekuloidessani kotona ääneen eri vaihtoehtoja, jolloin isäni heitti sen yhdeksi mahdollisuudeksi. Ajatus oikeustieteelliseen alkoi vähitellen kypsyä. Hauduttelin ajatusta armeija-aikana, jossa mietin kadettikouluakin, koska viihdyin RUK:ssa hyvin. Armeijassa oli hauskaa, pääsimme tekemään yhdessä asioita loistavan kouluttajan ohjauksessa. Päädyin kuitenkin sitten oikikseen. Opiskellessa innostuin vähän aiheesta kuin toisestakin ja tein ”liikaa” ylimääräisiä kursseja ja opiskelin lisäksi hallintotieteitä sekä kauppatieteitä. Onneksi kuitenkin ymmärsin valmistua oikeustieteellisestä vuonna 2005.
Heti valmistumisen ja kesätöiden jälkeen työurani alkoi nykyisessä Keski-Suomen käräjäoikeudessa Äänekoskella vuoden pituisella auskultoinnilla. Vaikka tuomioistuimessa työskentely vaikuttikin kiinnostavalta, päädyin asianajotoimistoon, jossa tein muutaman vuoden töitä. Samalla opiskelin Oulussa kauppatieteen maisteriksi.
Asianajotoimistossa sain tehdä hyvin laajasti erilaisia juttuja yrityksille ja yksityishenkilöille. Sieltä työurani johti vajaaksi 10 vuodeksi ns. Big 4 -yhtiöön eli yhteen neljästä suuresta kansainvälisestä tilintarkastusketjusta. Tykkäsin työskennellä siellä todella paljon, kun sain tehdä yhdessä töitä niin tilintarkastajien, IT-asiantuntijoiden kuin veroasiantuntijoiden ja juristien kanssa. Tein pääasiallisesti erilaisiin yritysjärjestelyihin liittyviä tehtäviä, joihin liittyi paljon verotusta, yhtiöoikeutta, sopimusoikeutta ja erilaisia omistusjärjestelyjä. Kokemusta karttui myös erilaisissa esimies- ja vastuurooleissa.
Päätös työpaikan vaihdosta ei ollut helppo. Entinen työkaverini, johon tutustuin opiskeluaikana, oli perustanut Lecklén ja kysyi yhtiökumppaniksi yritykseen. Sen myötä työurani kääntyi uuteen suuntaan, kun päädyin yrittäjäksi ja Leckléen. Olen ollut onnekas, kun olen saanut niin hyviä työkavereita ympärilleni. Kiitos kuuluu myös asiakkaillemme, että olemme voineet rekrytoida lisää asiantuntijoita. Usein olen miettinyt, että miten meille on päätynyt niin hauskoja, hyvällä huumorintajulla varustettuja huippuasiantuntijoita töihin. Esimiestehtävässä olen pyrkinyt auttamaan kollegojani, kehittymään ja menestymään. Fiksujen työkavereiden seurassa olen kokenut oppineeni koko työurani ajan uutta.
Viihdyn työssäni ensisijaisesti hyvän työpaikan ja kollegoiden vuoksi. Toiseksi kiinnostavat työtehtävät saavat minut innostumaan yhä uudelleen. Helposti innostuvana en hetkeäkään epäile, ettenkö olisi viihtynyt niin maanviljelijänä kuin palomiehenäkin. Lecklé loi itselleni kokonaan uuden näkymän, kun pääsin luomaan kasvuyritystä ja sen kasvutarinaa. Työn kautta minun on ollut helpompi ymmärtää kasvuyritysten kysymyksiä sekä yritysten omistajia ja johtoa. Lapsuuteni haaveammatissa palomiehen tehtävässä keskeistä on auttaminen. Koen, että nykyisessä työssänikin tämä on keskiössä, kun saan auttaa asiakkaita ratkaisemaan erilaisia pähkinöitä. Oikeastaan taidan sittenkin elää todeksi lapsuuteni haavetta.
Auttamisesta muodostuvat juristin huippuhetket joka päivä.
Kirjoittaja:
Varatuomari
juho.wallenberg@leckle.fi
