Ve­ro, kar­hu ja ko­ro­tus: koh­tuut­ta ve­ron­ko­ro­tuk­siin

Veronkorotus on Verohallinnon määräämä seuraamusmaksu. Tämä epämieluisa verokarhun murahdus ilmestyy verotuspäätökselle yleensä silloin, kun Verohallinto poikkeaa verovelvollisen veroilmoituksesta.

Veronkorotus laissa ja verotuskäytännössä

Veronkorotuksesta säädetään verotusmenettelystä annetun lain (1995/1558) 32–32 c §:issä ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (2016/768) 37–38 §:issä. Veronkorotus seuraa muun muassa tilanteessa, jossa Verohallinto katsoo veroilmoituksen virheelliseksi. Tyypillinen esimerkki on tilanne, jossa yhtiön ilmoittama verovapaa käyttöomaisuusosakkeiden luovutus katsotaan muun omaisuuden luovutusvoitoksi, tai arvonlisäveron vähennys aiheettomaksi. Veronkorotus on tilanteesta riippuen Verohallinnon poiketessa veroilmoituksesta 1–10 prosenttia lisätyn tulon määrästä tai 5–50 prosenttia lisääntyneen veron määrästä. ”Normaali” veronkorotus on 2 prosenttia lisätystä tulosta tai 10 prosenttia lisätystä verosta.

Veronkorotus voidaan määrätä alennettuna (1–5 %), jos asia on ollut laissa tarkoitetulla tavalla tulkinnanvarainen tai epäselvä tai perustason veronkorotus on muusta erityisestä syystä kohtuuton. Lisäksi veronkorotus voidaan laissa säädetyissä tilanteissa jättää myös kokonaan määräämättä, vaikka veroilmoitus katsottaisiin virheelliseksi.

Nykyiset veronkorotusta koskevat säännökset tulivat voimaan 2018. Säännöksillä pyrittiin muun ohella siihen, että veronkorotuksen määrääminen olisi entistä objektiivisempaa ja kaavamaisempaa ja viranomaisharkinta vähäisempää. Veronkorotuksen määrä oli tarkoitus perustaa pääasiassa laiminlyönnin taloudellisen vakavuuteen.

Veronkorotuksen määräämistä koskeva käytäntö on ollut varsin tiukkaa vuoden 2018 lakimuutoksen jälkeen. Veronkorotus on ollut lähes automaattinen seuraamus Verohallinnon poiketessa veroilmoituksesta. Myös aidosti tulkinnanvaraisissa tilanteissa veronkorotus on pääsääntöisesti määrätty perustason mukaisena eikä alennettuna. Veronkorotus on usein tuntunut varsin kohtuuttomalta seuraamukselta Verohallinnon ollessa eri mieltä verovelvollisen kanssa.

Muuttuuko veronkorotuksia koskeva harkinta?

Veronkorotuksen harkintaan voi kuitenkin olla tulossa muutos verovelvollisen kannalta myönteiseen suuntaan. Korkein hallinto-oikeus on julkaissut vastikään kaksi ennakkopäätöstä KHO 2024:93 ja KHO 2024:94, joista toisessa veronkorotus määrättiin alennettuna ja toisessa poistettiin kokonaan. Ensin mainitussa päätöksessä kyse oli omaisuuslajia koskevasta tulkintakysymyksestä ja jälkimmäisessä yhtiön pääverolomakkeen ja liitelomakkeen välisestä ristiriidasta.

Omaisuuslajia koskeva kysymys on usein tulkinnanvarainen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan tulkinnanvaraisessa tilanteessa veronkorotusta ei voida määrätä ainakaan perustason mukaisena. Merkitystä on annettava sille, onko verovelvollisen veroilmoituksella tekemä tulkinta perustellusti mahdollinen. Tapauskohtaiset olosuhteet huomioon ottaen laiminlyöntiä voidaan myös pitää anteeksi annettavana, jolloin alennetunkin veronkorotuksen määrääminen on kohtuutonta.

Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että veronkorotus on rangaistuksen luonteinen hallinnollinen seuraamus. Tähän nähden, vaikka veronkorotusta koskevien säännösten muutosten tarkoituksena on ollut, että veronkorotus määrättäisiin aiempaa kaavamaisemmilla perusteilla ja veronkorotuksen määräämiseen liittyvää viranomaisharkintaa vähennettäisiin, veronkorotuksen kohtuullisuutta arvioitaessa on kuitenkin voitava kiinnittää huomiota laiminlyönnin tosiasialliseen moitittavuuteen. Esimerkiksi inhimillinen virhe veroilmoituksen täyttämisessä voi tietyissä olosuhteissa olla peruste katsoa perustason mukainen veronkorotus kohtuuttomaksi.

Veronkorotuksen määräämistä koskevia päätöksiä on perusteltu myös sillä, ettei verovelvollinen ole pyrkinyt varmistamaan verokohtelua hakemalla ennakkoratkaisua. Veronsaaja viittaisi tähän myös päätöksessä KHO 2024:93. Ennakkoratkaisu on maksullinen päätös, jota koskevan hakemuksen laatiminen usein vaatii asiantuntijan avustusta. Korkein hallinto-oikeus ei antanut tähän kysymykseen suoraa kannanottoa, mutta ainakaan päätöksen KHO 2024:93 olosuhteissa ennakkoratkaisun hakemista ei edellytetty.

Lopuksi

Verotuksen seuraamusmaksujen tarkoituksena on osaltaan varmistaa ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen oikein. Veronkorotuksella on oma paikkansa verotusmenettelyssä, mutta sen määräämistä koskevassa harkinnassa tulee antaa painoarvoa tapauskohtaisille olosuhteille. Verotusta koskevat korkeimman hallinto-oikeuden päätökset annetaan aina tapauskohtaisiin olosuhteisiin, mutta veronkorotuksen harkintaa koskevan käytännön voidaan olettaa muuttuvan verovelvollismyönteisempään suuntaan tuoreiden päätösten myötä.

Artikkeli on julkaistu myös Tampereen kauppakamarilehden Laki & Talous -palstalla 16.8.2024.

Jari Ramberg
Varatuomari, veroasiantuntija
Lecklé Oy

Eveliina Laakso
Arvonlisäveroasiantuntija
Lecklé Oy