Litigaattori osa 4: Mitä tuomioistuinsovittelu tarkoittaa riita-asian kannalta?
Litigaattori-artikkelisarjassa Lecklén riitatiimiläiset esittelevät tuomioistuinprosessia. Sarjan avausosassa varatuomari Hanna Lehdes esitteli oikeudenkäynnin pääsääntöistä kulkua riita-asiassa ja kakkososassa varatuomari Lauri Pyökäri avasi näkemyksiään siitä, miten tuomioistuimen vakuuttaminen onnistuu. Kolmannessa tekstissä Lehdes pureutui oikeudenkäynnin kulkuun rikosasioissa. Artikkelisarjan neljännessä tekstissä varatuomari Tuure Kolehmainen kirjoittaa tuomioistuinsovittelusta.Â
Asiamiehen tehtävänä on riita-asiassa tarjota ratkaisuvaihtoehtoja päämiehelle sekä antaa suositus tarvittavista toimenpiteistä. Mahdollista ratkaisua tulee jatkuvasti arvioida kokonaisuutena. Kyse on riskienhallinnasta, kustannuksista, ajankäytöstä sekä ratkaisun nopeudesta ja pysyvyydestä sekä kaikkien edellä mainittujen yhdistelmästä.
Tavanomaisen oikeudenkäynnin vaihtoehtona tai ns. esivaiheena voidaan osapuolten välillä käydä myös tuomioistuinsovittelu. Tuomioistuinsovittelu tarkoittaa käräjäoikeudessa järjestettävää istuntoa, joka on kuitenkin tavanomaista istuntoa vapaamuotoisempi ja sen tarkoituskin on erilainen. Kyseessä on käytännössä tapaaminen, jossa osapuolet keskustelevat asiasta ja pyrkivät sovinnolliseen ratkaisuun tilaisuuden puheenjohtajana toimivan tuomarin johdolla.
Asia otetaan soviteltavaksi riidan osapuolen tai osapuolten pyynnöstä tai hakemuksesta. Sovittelun aloittaminen edellyttää kuitenkin kummankin osapuolen suostumusta ja suostumuksen voi myös peruuttaa milloin vain. Tuomioistuinsovittelun edellytyksenä ei näin ollen ole kanteen nostaminen, vaan riitaantunutta asiaa voidaan hakemuksella pyytää käsiteltävän myös suoraan tuomioistuinsovittelussa. Koska suostumuksen voi myös peruuttaa, on tie ns. normaaliin oikeudenkäyntiin aina mahdollinen vielä sovittelun aikanakin
Jos kaikki osapuolet ovat suostuvaisia sovittelemaan asiaa, päättää käräjäoikeus sovittelun aloittamisesta ja määrää asiaan puheenjohtajaksi sovittelijana toimivan tuomarin. Sovittelijana toimiva tuomari ei ole sama henkilö, joka asian ratkaisisi mahdollisessa myöhemmässä oikeudenkäynnissä, jos sovintoa osapuolten välillä ei sovittelun kautta syntyisi.
Sovittelun edistämiseksi sovittelija voi osapuolten suostumuksella käyttää avustajaa. Tätä vaihtoehtoa hyödynnetään nähdäkseni liian harvoin. Kyseisen avustajan palkkion suorittavat pääsääntöisesti osapuolet, mutta toisaalta tällaisen avustajan tietotaito voi olla avain kohtuullisen sovintoratkaisun löytämiseen ilman pitkällistä oikeudenkäyntiä.
Sovitteluistunnon kulku on kohtalaisen vapaamuotoinen. Suositeltava lähtökohta kuitenkin on, että asianosaiset keskustelisivat asiasta itse. Sovittelijan tulee puolueettomasti kuulla osapuolia ja neuvotella heidän kanssaan. Osapuolten suostumuksella voidaan kuulla muitakin henkilöitä ja esittää selvitystä, mutta tarkoitus ei sen osalta ole sama kuin oikeudenkäynnissä. Oikeudellinen arviointi on toki osa tuomioistuinsovittelua, mutta kummankaan osapuolen ensisijaisena tavoitteena ei ole yksinomaan ottaa juridista yliotetta, vaan löytää tilanteeseen yhteinen ratkaisu.
Osapuolten pyynnöstä sovittelija voi tehdä ehdotuksen asian ratkaisemiseksi. Tätä vaihtoehtoa hyödynnetään kokemukseni mukaan liian harvoin. Sovittelija on paikalla osapuolia varten ja myös hänen oikeudellista asiantuntemustaan tulisi hyödyntää silloin, kun se on mahdollista.
Tuomioistuinsovittelu päättyy siihen, jos asiassa vahvistetaan sovinto. Luonnollisesti sovittelu päättyy myös silloin, jos osapuoli peruuttaa suostumuksensa tai sovittelija päättää, että sovittelun jatkaminen ei ole enää perusteltua. Tällöin asian käsittelyä jatketaan yleensä riita-asian tavanomaisessa järjestyksessä oikeudenkäynnissä.
Kokemukseni mukaan asian sovitteleminen harvoin aiheuttaa mitään haittaa osapuolille tai heidän asialleen. Vaikka asiakysymyksestä ei päästäisikään vielä sovittelun aikana yhteisymmärrykseen, voi keskustelu toisen asianosaisen kanssa antaa edellytyksiä ratkaisulle myöhemmin. Ajatustenvaihdon myötä saatetaan jossain määrin ymmärtää myös vastakkaista näkökulmaa ja sillä tavoin ymmärtää toisen osapuolen ajattelutapaa paremmin.
Tuomioistuinsovittelu onkin hyvä vaihtoehto silloin, jos osapuolet ovat aidosti valmiita ratkaisemaan asian yhdessä, eli tulemaan puolin ja toisin ainakin joiltain osin näkemyksissään toisiaan vastaan.
Menestynyt tiimimme hoitaa vuosittain kymmeniä riita- ja sovitteluprosesseja sekä oikeudenkäyntejä yleisissä tuomioistuimissa ja välimiesmenettelyissä. Tiimiläiset edustavat asiakkaitaan myös hallintotuomioistuimessa ja markkinaoikeudessa käsiteltävissä asioissa. Riidanratkaisutiimin käytössä on myös muu Lecklén osaaminen ja näin tiimi saa tukea mm. riidan verotuksellisiin ja taloudellisiin kysymyksiin sekä muuta spesifiä lisäosaamista ydintiimin ulkopuolisilta muilta varatuomareiltamme/ juristeiltamme.
